Opiskelijoiden onni?

Leppävaaran suunnalla Kaisan kirjoitus toi mieleen yhden keskeisen asian, mikä liittyy tiedon käsittelyyn: Nimittäin kriittisen tiedonkäytön asiallisine viittauksineen. Tänään Lepuskissa on pantu ilmoitustauluille Laurean julistetta, jossa sanotaan: "Use your own head - do not plagiarise." Muiden tekstin tai tuotteen käytössä on aina muistettava alkuperäisen tekijän oikeudet. Laurean Intrassa on aiheesta lisätietoa.

Myös painetuissa opinnäytetyön tai tutkielman teko-oppaissa (esim. Sirkka Hirsjärven & kumppaneiden Tutki ja kirjoita -kirjassa) selitetään viittaamisen periaatteet ja sitä, miten viite- ja lähdeluettelomerkinnät tehdään. E-aineisto- ja Internet-lähteet pitää merkitä yhtä täsmällisesti kuin painettu sanakin.

t. Nimimerkki Taannoin eräs opinnäyte tehty

Juu, muistutat, Kaisa, tärkeästä asiasta. On vaarallista luottaa vain yhteen tiedonlähteeseen. Jos pitäytyy yhdessä hakukoneessa, tiedonkähteet ja jopa maailmankuva jäävät kovin yksipuoliseksi! The world according to Google? Ei kiitos! Ei ainakaan yksistään näin.

Puolustaisin kuitenkin verkkoa painetun rinnalla. Verkon onni on serendipiteetissä, niissä iloisissa ylläreissä, uusissa näkökulmissa tai teemoissa joita verkossa surffatessa sattumalta löytyy. Joskus löytyy vähän liiankin kanssa -- ajatus lähtee ihan uusille urille ja koneen ääressä vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Tästä selviää tietysti hyvällä tiedonhallinnalla ja pitämällä huolta siitä, ettei totuus unohdu. Jos on tekemässä tavoitteellista tiedonhakua katsotaan, että tavoite täyttyy. Ja sitten palataan taas niiden uusien ajatusten pariin.

pohtii hollanti

Olen samaa mieltä, että yllätyksellisyys on verkon parhaita puolia. Kuten yllä todettiin, toisinaan sattuman kautta löydetty tietolähde johtaa eteenpäin ja syventää aihetta erilaisiin näkökulmiin.

Kun verkosta etsityn tiedon käyttötarkoitus on oppimistehtävä, opinnäytetyö jne., on kuitenkin pidettävä oman aiheen ydin mielessä. On hahmotettava mitä itseasiassa tarvitsee ja osattava hyödyntää löydettyjen lähteiden pieniä vinkkejä. Vinkeistä esimerkkejä ovat asiantuntijoiden nimet, maininnat omasta aiheesta tietoa tuottavista organisaatioista, konferensseista tai seminaareista sekä viittaukset taustalla käytetyistä  lähteistä (vaikka niistä ei olisi  suoraan klikattavaa  linkkiä eteenpäin  ).

Yllätyksellisyyttä löytyy myös perinteisistä kokoelmista, siis painetusta kirjakokoelmista. Kun on tutkittu kirjastojen käyttötapoja, niin yhtenä käyttäjäryhnmänä ovat ns. vaeltelijat, jotka nimen omaan tulevat katselemaan kirjaston kokoelmista lehtiä ja kirjoja. Tämä antaa mahdollisuuden yllätyksille.

 Omasta kokemuksesta väittäisin myös, että toisinaan on hyödyllistä mennä seisoskelemaan hyllyjen väliin ja selaamaan tietyn aiheluokan aineistoa paikanpäälle kirjastoon. Sisällys- ja lähdeluetteloita plaraamalla voi löytää sellaista mitä ei tietokantahaulla löydä. Juuri sen pienen yksityiskohdan, joka johtaa eteen päin omassa työssä.

En ole virittämässä tässä juupas-eipäs keskustelua verkkoaineiston ja perinteisen kirjastokokoelman välillä -  se on täysin turhaa. Kummassakin tiedonhakupaikassa on omat mahdollisuutensa ja heikkoutensa. Yllätyksellisyyttä löytyy molemmista, kysymys on myös siitä miten me tiedonjärjestämisen ammattilaiset osaamme tarjoata asiakkaillemme elämyksellisiä löytöjä niin verkossa kuin kirjastotilassa.

Hellevi